BLOGGAAJAVANHUS

Täytyy myöntää että mietin aloitusta kauan tuijottaen vain valkoista tyhjää kirjoituskenttää. Melkein puoli vuotta on kulunut melkoisen kovaa vauhtia ja on tapahtunut niin paljon. Tuntuu hullulta kuinka lähes päivittäinen harrastus voi vain jäädä yhtäkkiä. Muistan kun mietin aina, miten kaikki yhtäkkiä vain lopettaa kirjoittamisen ja kuvaamisen, eihän se ole mikään taakka. Näin kuitenkin mun kohdalla vain tapahtui. Haluaisin nyt vain ilmoittaa, että TÄÄLLÄ OLLAAN TAAS (jee!). Viimeisimmän postauksen kirjoitin maaliskuussa, eli melkein puolivuotta sitten.
 Keväällä mun elämä oli varmasti kiireisintä ikinä. Muistaakseni en hirveästi mun elämää silloin avannut, mutta tekemistä riitti kirjaimellisesti aivan aamuherätyksestä yömyöhään saakka. Opiskelin tällöin melko tahdilla ja koulussa meni paljon aikaa muun muassa vanhojen tansseja järjestelemässä. Koulussa juhlittiin myös juhlavuotta ja olin mukana tekemässä myös koulumusikaalia. Samoihin aikoihin sain töitä Helsingistä, jossa ramppasin bussilla joka viikonloppu. Keväästä jäi kaikin puolin tosi hyvä fiilis, mutten muista milloin olin ollut niin poikki kevään lopussa.
 Kesän alussa mietin paljon blogia ja tulevaa, miten tän nyt oikein käy. Loppujen lopuksi päädyin ratkaisuun että katon ihan fiiliksen mukaan onko mulla aikaa kirjoittaa vai nautinko vain kesästä. Se ennen niin ''helppo'' kirjoittelu siis jäi ja päädyin jälkimmäiseen ratkaisuun.
 Noh, mitä mun kesässä sitten tapahtui? Hmm, noh melkoisen paljon tapahtui, empä osaa muuten kuvailla.
 -Saavutin vihdoin täysi-ikäisyyden, joka osaltaan teki kesästä hieman eriluontoisen.
 -Muutin kesän ajaksi Helsinkiin. Tää oli ehkä paras valinta koko vuonna, keräsin paljon inspiraatiota, kiersin aivan uusia paikkoja, vietin lukemattomia iltoja kävellen lämpimiä Helsingin katuja ja oikeastaan vain nautin koko ajasta täysin siemauksin.
 -Sain mun ihania ystäviä takaisin Suomen kamaralle maailmalta.
-Matkustelin niin Suomessa, kuin ulkomaillakin. Päällimmäisenä jäi mieleen ihanan rento Tallinnan reissu tyttöjen kanssa, sekä taatusti unohtumaton Berliinin reissu Veran kanssa. Berliinin reissusta voisin taatusti tehdä omanlaisensakin postauksen, sillä asiaa kyllä riittäisi. Pakko kuitenkin mainita, että rakastuin palavasti kaupunkiin ja sen niin villiin, urbaaniin ja tosi omanlaiseensa elämään. Ei taatusti tule olemaan viimeinen kerta kyseisessä paikassa.
 -Otin kauan haaveilemani tatuoinnin! (Ja jouduin makaamaan puolikesää rannalla pyyhe päällä..) -Vietin älyttömän kivan viikonlopun Ruisrockissa, jossa sattui ja tapahtui. Ensi vuonna on päästävä uudelleen! Olin kuullut kyseisestä festarista rutkasti hyvää palautetta, enkä voi näin jälkikäteen muuta kuin itsekin liittyä saman mielipiteen puolelle. Ehkä yksi parhaista tavoista käyttää rahaa ja saada nipullisen uusia kokemuksia.
 -Viimeisenä muttei vähäisimpänä, tutustuin hulluun määrään uusia ihmisiä niin ulkomailla kuin Suomessakin! Tämä ei jatkossakaan toivottavasti tule muuttumaan.

@CAFE NIAGARA

/Jos voi jotain nopeasti kertoa, niin tuossa oli mun kesä pähkinänkuoressa. Paremmin sanottuna ehkä niitä pääkohtia, unohtamatta yleistä ihanaa kesäfiilistä muistaen kaikki jäätelöhetket sun muut.

Hieman poikkeavasti tänä kesänä jouduin opiskelemaan. ''Jouduin'' on kuitenkin ehkä kuitenkin hieman väärä sana kuvaamaan, sillä tykkäsin siitä jollain oudolla tavalla. Syksyllä mulla siis oli ensimmäiset kirjoitukset (historia ja ruotsi), jotka ovat nyt virallisesti pulkassa. Syksyllä ei siispä elämässä ole tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Toisin sanoen mun päivät koostui aamuherätyksestä, kouluun raijautumisesta, suoraan kirjastoon menemisestä ja liikuntahetkeä lukuunottamatta suoraan nukkumaan.
Ensimmäinen vaihe on nyt koettu ja elämä on lähtenyt rullailemaan tavalliseen tapaansa eteenpäin. Oon mulle tavalliseen tapaani nuohonnut vaatekauppoja, kirppareita, kuin kahviloitakin. Helsingissä on myös tullut jo hengailtua kirjoitusten jälkeen, muuten oonkin nyt pysytellyt visusti täällä kotona Tampereella.
Seuraava matkakin on tiedossa (jihuu) nimittäin lähden Liljan ja Petran, kahden ihanan ystävän kanssa Kööpenhaminaan parin viikon kuluttua. Rakastan yksinkertaisesti spontaaneja ideoita ja tämä on juuri yksi niistä. Istuin kahvilassa ja selailin matkalehteä läpi, siinä hetken pohdittuani totesin kuinka kiva olisi vihdoin päästä näkemään köpis, kun sitä on niin paljon hehkutettu. Jo seuraavassa hetkessä löydän itseni selailemassa lentoja ja ystävä on soittamassa kaverilleen reissukohteeseen, josko voisi tulla vierailemaan. Kädet ilmaan, oon innoissani!!
Pidemmittä puheitta, täällä oon jälleen, ilmielävänä ja hieman ehkä kasvaneempana ihmisenä. Lisää juttuja voipi lueskella tuttuun tapaan tulevista postauksista, tosin ei varmasti näin pitkästi. Siinä suhteessa en varmaan postaustapaani vaihda, että alkaisin romaaneja kirjoittamaan..

-Kira